VJ-kurssin II-osa
30.4.06 klo 23:40
Lippukuntani oman VJ-kurssin kakkososa päättyi tänään. Kurssilla oli mukana ruhtinaalliset 12 kurssilaista ja seitsemän kouluttajaa. Käytännön osa koostui kolmasosaksi kevyestä haikista ja muuten koulutusosista. Kävimme läpi kaikenlaista vartion johtamiseen liittyvää asiaa ja pääsimme vähän käytännöllisempiin aiheisiin. Mukana oli vartion vuodenkulkua, vartioikäisten piirteitä, partiotoiminnan historiaa ja toiminnan turvallisuutta sekä luokkaohjelmaa, taitomerkkejä, retkeilyä, yhteydenpitoa vanhempiin ja toimintaa kokouksessa. Koko aikaa ei kuitenkaan kulutettu fläppitaulua, vaan ehdittiin myös leikkiä ja rentoutua.
Kurssilta jäi itselleni käteen ihan uusia elämyksiä. Nautin tosissani käydessäni yörastilla, läheisellä laavulla: kaikki olivat jonkun homman kimpussa. Oli mukava katsoa kuinka majoitteet saatiin pystyyn ja nuotiot syttyivät. Joimme johtajaporukalla nokipannukahvit ja liukenimme paikalta lukuun ottamatta yörastivastaavia. Oli mielenkiintoista yrittää hankkiutua takaisin autolle - tututkin maisemat näyttävät yllättävän erilaisilta pimeässä. Mutta hauskaa sekin oli. Loppujen lopuksi valvoimme yli yhteen, sillä pitihän sitä saada syötyäkin. Seuraavana aamuna pitikin herätä sitten tuntia kaavailtua aiemmin, eli puolen kahdeksan aikaan kun ensimmäinen vartio oli valmiina lähtöön yörastilta yli tuntia odotettua aiemmin. Hyvät yöunet siis.
Toinen mukava elämys oli lauantain iltaohjelma, joka sekin meni mainiosti. Olimme rakentaneet kynttiläpolun kurssilaisten välitehtävien vastauksista. Välitehtävän aiheena oli millainen on hyvä vartiojohtaja?
. Kurssilaisten tehtävänä oli miettiä omia ominaisuuksiaan sekä hyödyn että haitan kannalta ja miettiä omien vartionjohtajiensa suoriutumista. Noin puolet tehtävistä täytyi teettää uudelleen, koska suurin osa kouluttajista oli juuri näitä omia johtajia, eikä monikaan uskaltanut arvostella kouluttajia. Piirin kurssilla tällainen välitehtävä olisi ollut kai helpompi toteuttaa. Iltaohjelmassa tutustuttiin myös moniin partiotapoihin huutamalla, laulamalla ja tietokilpailulla, jossa lähes kaikki vastaukset olivat oikeita. Syynä on se, ettei kukaan taida tietää mistä partiolaisten oudot perinteet ovat peräisin. Ei-partiolaisille lukijoille siis tiedoksi, että partiolaiset eivät taputa vaan huutavat erilaisia huutoja, kättelevät vasemmalla ja niillä on omituinen, hiukan armeijatyylinen tervehdys. Lisäksi ne käyttävät univormua, mutta ovat sotilaallisesta tyylistään huolimatta kuitenkin rauhanjärjestö.
Olen todella tyytyväinen kurssin onnistumiseen. Kaikki meni lähes mainiosti: aikataulu ei luistanut kuin vähän ja senkin parempaan suuntaan, kaikki kouluttajat osasivat asiansa, koulutettavat olivat kiinnostuneita ja osallistuivat, ehdittiin välillä levätäkin ja leikkiä, kaikki saivat apinannyrkin tehtyä, kukaan ei eksynyt tai telonut itseään, mitään tärkeää ei tuntunut unohtuneen, tuleville (ja nykyisillekin) vartionjohtajille jäi varmasti kurssista jotakin käteen. Ennen kaikkea: kaikilla oli hauskaa. Myös itselläni, vaikka toiminkin kurssin johtajana.
Negatiivista sivumakua toi vain diabeetikkolapsen isäpuolen vihainen puhelu, koska muksu oli ymmärtänyt puhelelinpolitiikkani väärin. Olimme päättäneet, että kännyköitä ei metsään viedä - vartionjohtajan pitää jo selvitä pari päivää ilmankin. Hän oli tulkinnut, että soittaa ei saa lainkaan. Tietysti diabeteksen hoito vaatii sitä, että asian paremmin osaavat - siis vanhemmat - ovat tavoitettavissa. Miten olisin voinut tietää? Ei tullut hänelle itselleen mieleen sanoa minulle. Mutta kurssin johtajana kannan myös vastuun.
Le Artiste iskee jälleen
Alueelta löytyi myös pelottava, mutta taiteellisen näköinen autitalo. Kuvia seuraa myöhemmin.
Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentointi suljettu
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu. Jos sinulla on tärkeää sanottavaa, laita palautetta.