Arkisto: Kesäkuu 2006
-
Kuvia Saksasta
21.6.06 klo 15:01
Kyllä, olen hidas. Kuvat on nyt kuitenkin laitettu galleriaan, Saksa 06.
Matkakertomuksentynkää löytyy seuraavista blogimerkinnöistä:
-
Kesän ensimmäinen pyöräretki
14.6.06 klo 20:23
Söin myös jäätelöä, mutta sitä olin syönyt jo aiemminkin.
-
Terveisiä viimeisestä linnakkeesta
31.5.06 klo 00:52
Kirjoitanpa nyt nuoren mielipiteen Tuulikki Ukkolan kirjoituksesta Mediaviikossa.
"Me ei tehdä paskahommia."
Jos nuori, monta vuotta yliopistossa kouluttautunut ihminen kääntää pihvejä mäkkärin keittiössä, onko se oikein? Onko se edes yhteiskunnan kannalta kustannustehokasta?
"Paskahommilla" ei tarkoitettu käytännön töitä, joihin saa valmiudet ammatillisesta koulutuksesta. Käytännön työt ovat hyviä töitä, ja tekijöitään palkitsevia. "Paskahommat" ovat alipalkattuja, eivät vastaa työntekijän koulutusta, eivätkä tarjoa etenemismahdollisuuksia. "Paskahommista" sovitaan useimmiten määräaikaisella työsopimuksella, joiden välillä on työttömyysjaksoja.
Paskahommat eivät edesauta henkilökohtaista onnea - eivätkä yhteiskunnan kehitystä. Paskahommien tekijät eivät kuluta, koska tulevaisuus on joka hetki epävarmalla pohjalla. Paskahommat lisäävät syrjäytymistä.
"Meidät pitää elättää - 700 euroa kuussa käteen ja heti."
Hyvinvointiyhteiskunnassa on tapana tukea heikommin pärjääviä ja matalapalkkaisia. Käteen ja heti ei pidä yhtä nuorten todellisten mielipiteiden kanssa. He eivät ole tyhmiä eivätkä laiskoja. He tekevät mielellään töitä, jos siihen on mahdollisuus. He pitävät toistaiseksi voimassa olevista työsopimuksista ihan yhtä paljon kuin muutkin.
Eli kyllä, jos ihminen ei voi itseään elättää, tulee hänet elättää. Tämä pätee niin nuoriin kuin vanhuksiinkin.
"Meitä pitää totella."
Tässä on Suomen fanaattisen nuorison ideologia. Mitä se oikein haluaa? Diktatuuriako?
Demokratiassa myös nuorilla on päätösvaltaa. Vaikka he kokevat, etteivät voi vaikuttaa, he tietävät että heillä on siihen oikeus. Nuorten kuuntelemisesta ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamisesta on poikkeuksetta hyötyä. Kyse ei ole nuorten diktatuurista vaan demokratiasta, jonka tulee ulottua myös nuoriin.
Natsinuoriso osoitti 30-luvulla voimaansa kristalliyönä. Siinä saivat juutalaiset kyytiä ja esimakua tulevasta.
Jos tämä olisi postaus keskustelupalstalla, olisit jo tässä vaiheessa keskustelun häviäjä. Katso Hitler-kortin käsite.
Suomessa vuonna 2006 fanaattinen nuoriso polttaa makasiineja ja tehtailee nettiin tiedotustutkijoiden ihannoimaa kansalaisjournalismia, uhkailukampanoita. Se rikkoo rauhanmarssilla näyteikkunoita ja potkii mummot hajalle.
Suomen fanaattinen nuoriso koostuu niistä muutamasta tyypistä, jotka riehuivat makasiineilla. No ei leikki leikkinä, siellähän kyse oli riehumisesta riehumisen vuoksi, eikä poliittisesta kannanotosta.
Asiallista nuorisoa löytyy paljonkin. Niitä, jotka haluaisivat parantaa omaa asemaansa - ja muidenkin - demokratian keinoin, mutta eivät tee niin, koska eivät koe voivansa vaikuttaa. Siispä he jättävät äänestämättä, ja kirjoittavat mielipiteensä blogeihinsa. Niin, se on sitä kansalaisjournalismia. Blogeissa uhkailu on poikkeus. Laske blogilistalta uhkailublogit ja vertaa niiden määrää neule- ja nörttiblogeihin sekä asiallisiin poliittisiin blogeihin. Montako löysit mitäkin?
Sanomisen vapaus on Suomessa huonolla tolalla. Tilanne on monin verroin pahempi ja kärjistyneempi kuin suomettumisen aikaan, jolloin media harjoitti ulkopoliittista itsesensuuria. Nyt toimittajia, piirtäjiä ja kuvaajia painostetaan. Kun ihmisen henkeä uhataan, siinä vapisevat rohkeimmankin polvet.
Kun kansa ilmaisee mielipiteensä adressilla, niin siinä on määrittelyni mukaan kyseessä demokratia ja sananvapauden käyttäminen. Ainakin 1899 (Suuri adressi) oli niin.
Tappouhkaus on vakava asia. En ole kuullut tappouhkausten liittyvän kumpaankaan tapaukseen Suomessa (jos liittyy, niin olisin kiitollinen lähteestä), ja jos liittyykin on minun vaikea uskoa sen olevan enempää kuin mielenterveysongelmien ilmentymä.
Internet on osoittautunut mahtavaksi painostusvälineeksi. Sen edessä taipuvat ja taittuivat Suomen poliittiset johtajat, saati sitten lehtien päätoimittajat, jotka päättävät ja vastaavat, mitä lehdessä julkaistaan.
Internet voitaisiin tässä kohdassa muuttaa muotoon "kansan tahto" tai "demokratia". Adressi ei ole painostusta, vaan mielipiteen ilmaus. Jos sen allekirjoittaa muutamassa päivässä yli 100.000 ihmistä, voi olla että enemmistö ihmisistä ei hyväksy lehden toimintaa. Taipuminen ja kompromissit ovat diplomatian keinoja, ja poliitikkomme tietävät sen.
Internet on mediaa, jonne kansa tuottaa itse materiaalia. Jos internetin avulla esitetään kritiikkiä ei se ole sen kummempaa kuin yleisönosastokirjoitus. Myös yleisönosastokirjoittelu on saanut usein poliitikot taipumaan, ja juuri tästä syystä sananvapaus on olemassa. Sananvapaus mahdollistaa muutoksen parempaan päin.
Viisuvoiton jälkeen lordilaisten julkisuus on räjähtänyt taivaisiin. Samalla heidän yksityisyytensä on pienentynyt. Lehtien tehtävänä on antaa kansalle sitä tietoa, jota se janoaa. Jos lehti haluaa noudattaa tai olla noudattamatta Lordin pyyntöä olla julkaisematta kuvaa Tomi Putaansuusta, siitä päättää yksin lehti, ei Lordi tai fanit.
Jota se janoaa? Jos kansa janoaa tietoa, niin ei kai se vaatisi adressilla lehteä muuttamaan uutisointiaan? Kyseessä on asiakaspalaute - "kansaa ei kiinnosta, muuttakaa linjaa!". Toki lehdellä on oikeus tehdä taloudellisesti kannattamattomia päätöksiä, ne vain voivat tulla kalliiksi. Aller ymmärsi, että tilauskanta pienenee ja mainostulot vähenevät - ja on edullisempaa pyytää anteeksi. Ei Seiska ole mikään demokratian äänenkannattaja, vaan bisnestä.
Olen sen verran kuunnellut Lordin haastatteluja, että Lordi kyllä asian ymmärtää. Internetissä riehuvat fanit tekivät tosiasiassa hallaa Lordille ja yhtyeelle. Lordi on korostanut avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Sitä toivetta fanit eivät todellakaan noudata.
Riehuvat? Adressin allekirjoittaminen, asiakaspalautteen antaminen keskustelupalstalla ja foorumilla on riehumista? Kun ihmiset suuttuvat, saattaa palaute olla kovasanaista. Varsinkin internetissä palaute on usein sellaista, ja siihen pitää tottua.
Suvaitsevaisuus on tässä aivan väärässä yhteydessä - ei asiakaspalautteen antaminen ole suvaitsemattomuutta.
Avoimuutta korostanut Lordi pyysi välttämään kuvansa julkaisua. Kuva julkaistiin, ja kansa kritisoi. Sananvapautta molemmin puolin.
Ja eiköhän se Aller ne kovimmat hallat tehnyt.
Demokratiassa median painostus on hyvin vakava asia, sillä se murentaa sananvapautta ja johtaa sensuuriin tai itsesensuuriin. Sananvapaus on myös jakamaton. Se ei koske pelkästään ns. laatujournalismia, vaan myös Seiskan ja Katso-lehden kaltaisia juorulehtiä. Jos nämä lehdet pakotetaan polvilleen, kohta ovat ovat vuorossa laatulehdet, kuten Kaleva ja Helsingin Sanomat.
Demokratiassa median kritisointi on hyvä asia, koska se edesauttaa median monipuolisuutta ja tukee sen eettisiä periaatteita. Kritiikki auttaa lehtiä tekemään parempaa bisnestä kirjoittamalla juttuja, joista kansa kiinnostuu. Se ei johda itsesensuuriin, vaan mielenkiintoisempaan uutisointiin.
Lehdet eivät mene polvilleen, koska yhtä "painostavaa" auktoriteettia ei ole. Jos lehdet aloittavat itsesensuurin, jokin ryhmä alähtää kyllä. Se on demokratiaa, se on sananvapautta.
Tätä asiaa eivät ymmärtäneet edes tohtoritasoiset miehet - saati meidän huippupoliitikkomme - jotka edellisen kohun aikana tuomitsivat Muhammedista tehdyt pilapiirrokset.
Tässä kohussa vika oli uskonnonvapauden loukkaamisessa, ei siinä että fundamentalisteja kritisoitiin. Eivät suomalaisetkaan hyväksyisi ristin polttamista tai alttarille virtsaamista kritiikkinä naispappipelkoa kohtaan - vaikka itse kritiikissä ei nähtäisikikään ongelmaa.
Sananvapaus on niin itsestään selvää nykyajan suomalaisille, ettei sen arvoa ymmärretä. Mutta jos sananvapaus jostain syystä menisi, sitä taatusti tulisi ikävä. Ei olisi enää demokratiaakaan. Natsi-Saksassa ei ollut sananvapautta, ei Neuvostoliitossa, eikä oikein Suomessakaan suomettumisen vuosina. Me elimme itsesensuurissa..
Kyllä sananvapauden merkitys ymmärretään, ja varsinkin internetin ansiosta sitä myös käytetään hyväksi - myös suurmedian ylivaltaa vastaan. Kun kansa voi helposti tehdä oman mediansa (kotisivut, blogit), on jokaisella oikeasti mahdollisuus sanoa sanottavansa - riippumatta suurten mediatalojen mielihaluista.
Juuri tätä vastaan adressilla haluttiin protestoida - mediataloilla on enemmän valtaa kuin koskaan, mutta sitä valtaa käytetään vastuuttomasti ja väärin.
Olen hyvin pettynyt, että sananvapauden viimeinen linnake, Seiska, taipui nettipainostuksen alla. Se pyysi lauantai-iltana anteeksi Lordilta jopa tv-mainoksilla. Mutta päätöstä voi ymmärtää, koska toimittajia kohtaan esitettiin väkivaltaisia uhkailuja.
Sananvapauden viimeinen linnake on Internet, koska sitä ei hallitse Aller Julkaisut, Sanoma Osakeyhtiö tai Suomen Valtio. Seiska ei ole.
Väkivaltaisista uhkailuista en ole edelleenkään kuullut, ja jos niitä on, niin ne ovat todennäköisesti mielenterveysongelmien peruja. Luulisin, että Seiskaan tulee paljonkin tappouhkauksia, sillä joka numerossa tirkistely saa jonkun loukkaantumaan. Ja aina sitä lukee jokunen hullu.
Päätöksen voi ymmärtää parhaiten katsomalla adressin allekirjoittajamäärää, Seiskan levikkiä ja markkinoinnin oppikirjoja.
Lehtitietojen mukaan nettikampanjaa paisutettiin viekkaudella ja vääryydellä eli haamunimillä. Kuka tästä vastaa? Lordiko?
Siihen ei adressin ylläpitäjäkään voinut vaikuttaa. Siispä niistä muutamista nimistä vastaavat niiden ajattelemattomat tai ilkeämieliset kirjoittajat. Jos nimiä adressissa on yli 100.000, on siellä myös erittäin monta todellista henkilöä.
Fundamentalismi on vaarallista, esiintyipä sitä missä tahansa. Lordi-fanit eivät millään tavalla poikkea kiihkomuslimeista, jotka raivostuivat Muhammedin pilapiirroksista.
Toki poikkeavat. Kiihkomuslimit puolustivat uskontoaan, jota todellakin tahallisesti loukattiin. Ei kritiikillä, vaan kuvilla Muhammedista. Oli tappouhkauksia, mielenosoituksia ja hiljaisia protesteja.
Ne yli 100.000 allekirjoitusta eivät edusta väkivaltaa, vaan asiakaspalautetta. Vaikka kaikki eivät olekaan Seiskan tilaajia, on kuvan laittaminen kanteen yhtä lailla häiritsevää niille, jotka joutuvat sitä kaupassa käydessään katsomaan. Ihmiset eivät voi valita, näkevätkö Tomi Putaansuun pärstän vai eivät.
Lordi-fanien fanatismi on pelottavaa. Mitä seuraavaksi?
Niinpä. Adressit pelottavat yleensä vastaanottajia. Ei väkivallan vuoksi, vaan rahan tai vallan menettämisen vuoksi. Varsinkin kun näitä "Lordi-faneja" on Suomessa miljoonia.
Seuraavaksi Seiskassa saattaa olla mielenkiintoinen etusivun juttu ja länsimaiden ja Lähi-idän välinen kuilu kaventua.
Huom! Kirjoittaja ei ole allekirjoittanut adressia, ei ole Lordi-fani, eikä ole osallistunut mielenosoituksiin tai uhkailuun. Toisaalta hän ei myöskään tilaa tai osta Seiskaa, koska häntä ei kiinnosta.