Arkisto: Heinäkuu 2006
-
Eurolife, Päivät 5 - 8
30.7.06 klo 22:58
Loppuleiristä kirjoitteluaika hiukan väheni muiden askareitten vuoksi, joten listataan asiat näin jälkikäteen.
Päivä 5 (Keskiviikko)
Päivä 5 virallisessa blogissa.
Turun Sanomien toimittaja kävi keskiviikkona tutustumassa leiriin. Yleisesti ottaen partioleirit eivät kiinnosta lehtiä koska "niitä on niin paljon", mutta leirin IT-painotteisuus ja hyväveli-yhteydet toimitukseen saivat jutun lehteen. Toimittaja onnisui kuvaamaan Itävallan poikien leffankuvaussession, jossa ruumista raahattiin juuri kaivoon. Asiayhteydestä irrotettuna kuva antoi varmaankin mielenkiintoisen kuvan leiristä. Ehdimme toivoa, että kuvaa ei tulisi lehteen, mutta lopulta se ilmestyi sivun suurimpana kuvana koossa 20cm x 15cm.
IT-rakennuksessa sijaitsevassa pikkukeittiössä osa leiriläisistä teki ruokaa ruokamarkkinoita varten. Ajatuksena oli, että jokainen maa tarjoaa jotakin perinneruokaa päivällisellä. Keittiö jäi aivan järkyttävään kuntoon ja haisi pahalle kuin mikä. Ruuat olivat hyviä ja monipuolisia - joka maasta ehkä kolme ruokalajia, eli yhteensä noin parikymmentä eri ruokalajia sekä lisukkeet ja pikkupurtavat. Noin puolet jäi syömättä, koska ruokaa oli niin paljon. Vain pari ruokalajia jäi minulta maistamatta.
Portugalilaisten kalavuokaa en uksaltanut ensin ottaa, koska kala oli seissyt IT-kämpän jääkaapissa koko viikon ja haissut niin järkyttävälle, että se siirrettiin keittiöön. Ajattelin, että kerran tässä vain eletään, joten syödään nyt vaan. Myöhemmin kuulin, että kala oli ollut kuivattua, ja viikko oli kulunut liotessa, joten hygieniaongelmia ei ollut.
Ruokatorilla vieraili myös Joulupukki. Nakki heilui suuntaani, joten minun ei auttanut kuin vetää parta naamalle ja punaiset rytkyt niskaan. Kilikello heilui rivosti jalkojen välissä, tosin vahingossa. Joulupukki kyseli mm. lahjatoiveita ja laulatti lapsilla joululauluja näiden kotimaasta. Itävaltalaiset lauloivat myös hitin Last Christmas. Eräs sälli pääsi syliinkin. Joulupukki puhui vain suomea, joten Kaisa joutui tulkkaamaan megafonin kanssa. Koska lämpömittari osoitti hellelukemia, Joulupukilla oli "taksi odottamassa nurkan takana".
Kahvilan Suomi-ilta oli mainio. Kahvila ei todellakaan ollut ylimitoitettu, kuten luulimme - se muodosti tärkeän osan ohjelmasta. Opetimme ulkomaisille mm. letkajenkkaa Don Johnson Big Bandin "One MC, One Delay"- kappaleen tahtiin. Se muuten oikeasti toimii, kokeilkaa.
IT-tiimimme sai megalomaanisen idean kahvilan leffailtaa varten: tehdään leffaillasta leiri-TV ja tehdään siihen juonnot, uutiset ja kaikki. Niinpä valvoimme puoleen neljään yöllä ideoiden, kuvaten ja editoiden. Oli se kuitenkin hauskaa. Meiltä syntyi mm. plastuslautassa ja pimeässä metsässä kuvattu kummallinen elokuva, The Rafters. Ei, en julkaise.
Päivä 6 (Torstai)
Päivä 6 virallisessa blogissa.
Kuudentena päivänä leiriläiset lähtivät Turkuun tutustumaan kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Tutustuminen alkoi parin tunnin kiertoajelulla. Sitten leiriläiset jakaantuivat kolmeen ennalta valitsemaansa paikkaan, joista itse valitsin Turun tuomiokirkon tornin. torni oli noin 70 metriä liian korkea minulle, mutta uskaltauduin lopulta katsomaan alas. Otin ylhäältä myös hienoja kuvia, ja mietin samalla, mitä alla olijalle tapahtuisi jos kamera tippuisi. Vaikka osasimme odottaa pienemmän kellon soimista noin metrin päässä korvastani, olin siti laskea housuihini.
Sitten leiriläiset jakaantuivat ympäri kaupunkia harrastamaan valokuvasuunnistusta: heille annettiin lista kuvia ja tehtäväksi kuvata itsensä samoissa paikoissa. Kaikkia oli tietysti mahdoton saada, sillä paikkoja oli kolmisenkymmentä ympäri Turkua. Minä lähdin tutustumaan kaupunkiin henkilökohtaisen saattajani kanssa, jonka sain koska en ollut paikallisia enkä voinut mennä kotiini käymään. Pääsimme saattajan kaverin kyydillä Forum Marinumiin, joka oli varsin mielenkiintoinen. Rahat ja aika eivät riittäneet laivoihin tutustumiseen.
Illalla esitettiin vaivalla kuvaamamme ja editoimamme videot. Elokuvilta meni mainiosti, ihmisiä nauratti jopa surkea jännitys-/seikkailuelokuvamme The Rafters. Lisäksi näytettiin Itävallan poikien videoita, sekä kaikki The Right to Be Me-videot.
Päivä 7 (Perjantai)
Päivä 7 virallisessa blogissa, tällä kertaa ei minun kirjoittamani.
Perjantaina oli viimeinen IT-linkki, jossa oli virtuaalisesti paikalla myös UNICEFin edustaja. Blogiin ilmestyi paljon materiaalia ja ihmiset tekivät yleisesti ottaen sitä, mitä kuuluikin. Linkin jälkeen purimme IT-luolan vermeet parissa tunnissa.
Päättäjäiset, toinen kahdesta livetapahtumasta, menivät paremmin kuin avajaiset. Avajaisista opittiin, että jos se ei toimi heti, niin ei se toimi yhtään paremmin vaikka sitä kokeiltaisiin kymmenen kertaa. Emme yrittäneet saada kunnon lähetystä niistä maista, joista sitä ei ollut tullakseen, koska teknisten ongelmien katsominen puolen tunnin ajan ei varmasti olisi kiinnostanut leiriläisiä. Tästä syystä kunnollista materiaalia nähtiin vain Suomesta ja Ruotsista, muista maista kuvaa ja ääntä näytettiin lähinnä muutaman sekunnin pätkä, eli kunnes selvisi ettei sieltä muuta tule. Jokaisesta maasta nähtiin ainakin hetki rakeista kuvaa, eli ihan kiva niinkin. Lopuksi näytettiin vielä videomuodossa ollut valokuvakooste eri maista, hyvällä musiikilla höystettynä. Päättäjäiset olvat huomattavasti sutjakammat kuin avajaiset.
Virallisten päättäjäisten jälkeen pidimme vielä pienen päättäjäisseremonian Suomen keskuksessa. Lahjoimme vierailijaryhmien johtajia ja lauloimme parit kauniit hiljentymislaulut. "Ilta pimenee" oli minusta varsin onnistunut kokemus: se laulettiin suomeksi kaikulauluna, ja ulkomaalaiset osasivat lausua hyvin perässä. Lopuksi lauletiin vielä "Tää ystävyys ei raukene", ja jokainen lauloi omalla kielellään.
Päivä 8 (Lauantai)
Siivoilua ja bussiin. Eipä tässä sen enempää. Jäähyväiset staabille sekä leiriläisille. Kerkesin kuin kerkesinkin tutustua myös leiriläisiin. Sain myös staabista uusia yhstäviä, huolimatta korkeasta keski-iästä (yli 25, hurjaa!). Täytyy kyllä mainita, että kahvilan tytöt näyttivät ihan parikymppisiltä.
Jouduin bussiin, joka kulki Helsingin hostellien kautta. Bussi oli Academicalla noin klo 12.20, joten juna-asemalle ehtiminen oli kuljettajan ystävällisyydestä kiinnin. Kiitos Grandellin Liikenteelle!
Kiitosta ei sen sijaan ansaitse Valtion Rautatiet. Asiakaspalvelun hitaus johtui kyllä edellisestä asiakkaasta, mutta väärä raidenumero oli kyllä lippuneidin vika. Juoksin siis noin 100 metriä raiteelle 13, jonka löytäminenkin oli vaikeaa. Sitten juoksin 100 metriä raiteelle seitsemän, jossa IC5 lipuikin jo muutaman metrin päässä stopparista. Kiitos junankuljettajalle pysähtymisestä. Jos juna olisi mennyt menojaan olisin kyllä nostanut äläkän. Junassa konduktööri oli töykeä ja liputkin tarkastettiin. Kiitos tästä.
-
Eurolife, Päivä 4
26.7.06 klo 15:31
Neljäs päivä koostui pääasiassa haikista. Aamu alkoi leiriläisten kuljettamisella viidentoista kilometrin päähän Teijon retkeilyalueelle kello seitsemältä alkaen. Linja-autolla matkaa keryi kuitenkin yli 60 kilometriä. Matka kesti siis noin tunnin, joten huonosti nukuttu edellisyö (klo 02.00-05.45) korvattiin nokosilla bussissa.
Leiriläiset ulos bussista ja maastoon. Reitti oli tehty todella helpoksi ja noudatteli merkittyä retkeilyreittiä, koska vieraiden osaaminen suunnistuksessa vaihteli paljon. Itävaltalaiset pitivät hommaa lapsellisen helppona, mutta britit eivät osanneet lukea kartaa lainkaan. Yksi vartio eksyi, mutta löyty aika äkkiä. Allekirjoittanut jatkoi matkaansa ruokarastille, jossa purimme trangiat ja ruoat. Siirtymätaipaleet olivat siis leiriläisille erittäin helppoja.
Sitten veimme noin 30 pelastusliiviä ja omat tavaramme ylitysrastille, jossa vartioiden tehtävänä oli ylittää vesistö uiden ja soutaen. Lisäksi jouduimme hakemaan veneen toiselta puolen järveä ennen vartioiden saapumista. Vartiot huolehtivat itse soutamisesta, mutta minä jouduin tuomaan veneet takaisin lähtörantaan. Koska suurin osa ei halunnut uida, soudettavaa ja odottelua tuli huomattavasti enemmän kuin olimme arvioineet. Toinen veneistä hajosi kesken soutamisen, joten soutamisesta tuli aivan tuskaa, koska hankain puuttui. Onneksi olin valinnut paremman veneen. Rikkinäisen veneen soutajilla alkoivat lämmöt todellakin nousta. Lopuksi palautimme rikkinäisen veneen takaisin toiselle puolella järveä - navakkaan vastatuuleen ja hinauksessa. Yksin hinaamisesta ei olisi tullut mitään, joten viritimme parempaan veneeseen kaleerisysteemin perämiestä myöten. Ei, rumpua emme siihen hätään saaneet. Soutamista kertyi siis koko kesän tarpeiksi.
Soutamisen jälkeen rättiväsyneitä leiriläisiä rääkättiin mm. abseilingillä alas viisitoistametriseltä kalliolta ja jousiammunnalla. Ammunnassa käytettiin olympia- ja poikkijousta, eli mistään intiaanileikeistä ei ollut kyse. Tietysti koitin itse molempia - abseilingia ensimmäistä kertaa koskaan. Aluksi en uskaltanut edes hengittää, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hauskaa. Muonitus oli päättänyt tehdä yllärin, ja toi kaikille jäätelöä. Itse makailin maassa ja koitin juoda vettä ja syödä. Koska en ollut juonut riittävästi enkä syönyt juuri lainkaan (aamupalan jälkeen yksi lihis viimeisellä rastilla), alkoi oksettaa ja päätä jomottaa. Lopuksi väsyneet leiriläiset ängettiin bussiin. Me seurasimme pakulla perässä, mutta nälän ja ruoalta myöhästymisen vuoksi kävimme Kemiössä syömässä pikaruokaa.
Illalla koitti vielä IT-linkki, jonka jälkeen kävimme IT-pomo Oskarin kanssa viimein saunassa. Saunan lämmittäminen oli käynyt mielessä joka päivä, mutta aikaa ei vain ollut. Nukkumaan päästiin jo klo 02.
-
Eurolife, Päivä 3
25.7.06 klo 22:45
Mainitsen tässä, koska tämä ei muualle sovi: Sunnuntailta löytyy nyt myös kuvia. Myös virallinen kuvalista on saatavilla, tosin suppeana.
Ja sitten se maanantai
Päivän päätapahtumat löytyvät virallisesta blogista.
Päivä venyi taas pitkäksi, ja maltoin mennä nukkumaan vasta kahden aikaan. (Huono ratkaisu neljännen päivän aikaista herätystä ajatellen.)
Leirin ohjelmaan kuului myös The Challenge, joka alkoi siis kolmantena päivänä ja loppui neljäntenä. Challenge alkoi yöpymisellä pelastuslautalla. IT-tiimin hommaksi koitui lauttojen täyttäminen päivällä. Yliarvioimme kompressorin tehon ja lauttojen majoituskapasiteetin. IT-vastaavamme rimpautteli läpi tahot lippukunnita Viking Life-Savingiin, ja sai lopuksi kaksi lauttaa lisää (tosin ei Vikingiltä - "telotte kuitenkin vain itsenne"). Neljä lauttaa riittivät halukkaiden majoittamiseen, mutta kompressorin tehonpuutteen vuoksi lauttoja jouduttiin täyttämään vuoroissa.
Leiriläiset suhtautuivat joko innokkaasti tai kauhuissaan lautoissa nukkumiseen, mutta suurin osa uskalsi yöpyä niissä. Yön aikana muutamat säikkyivät venttiilistä poistuvaa ilmaa ja osa tuli merisairaiksi, mutta yö meni muuten hyvin. Mielestäni idea pelastuslautassa yöpymisestä oli erittäin hyvä.
Muuta ohjelmassani: valokuvailua, blogikirjoittelua ja valokuvien siirtoa kuvagalleriaan. Lisäksi tietysti tutustumista uusiin ihmisiin.
-
Eurolife, Päivä 2
24.7.06 klo 01:50
Tänään oli hiukan löysempi päivä. Päätapahtumat voi taas lukea blogista.
Hommiini kuului siis tänään messengerin ja IE:n konffausta, koulutusta, valokuvausta (V-SP:n järkkärillä, hip hei) ja avajaisten järjestämistä. Valokuvia tuli otettua ehkä noin sata.
Toisin kuin olin luullut, avajaiset olivatkin kaikkien maiden yhteinen tapahtuma. Suomi aloitti, 5 minuuttia myöhässä. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma suhteutettuna siihen, että osa maista saatin linjoille vasta kolmannella yrittämällä. Milloin ei kuva näkynyt, ääni kuulunut tai tapahtunut yhtään mitään. Oma viisiminuuttisemme meni varsin hyvin, eikä muillakaan mailla maailmaa kaatavia ongelmia ollut. Mitä nyt ääni ja/tai kuva oli huonolaatuista tai puuttui kokonaan.
Aiemmin mainitsemani "vähän sinne päin"-mentaliteetin mukaisesti Ranskan keskuksessa konfiguroitiin vielä kameroita avajaisten alkaessa. Lopulta partiolainen kuitenkin osasi, kolmannella yrittämällä. Ohjelmisto (Centra Symposium) ei ollut ehkä oikea tähän tehtävään, mutta parempaakaan ei ilmeisesti ollut.
Yleisesti avajaisten tekninen toteutus onnistui yli odotusten, vaikka sähläystä olikin. Odotukset tosin olivat matalalla. Koko ajatus kuuden maan yhteisistä avajaisista oli nimittäin melko kunnianhimoinen. Mutta se onnistui.
-
Eurolife, Päivä 1
23.7.06 klo 00:35
Päivä yksi oli pitkä päivä, jota tuntui pidentävän viime yön kaksituntinen yöuni ja seitsemän tunnin matkat.
Lukemista junassa, purilainen Helsinkiläisellä Essolla ja odottelua Hostel Academican aulassa.
Messengerin ja kameroiden laittoa, iltaohjelman näytelmän hiomista ja esittämistä.
Blogikirjoittelua Eurolifen blogiin.
Nyt on pakko päästä nukkumaan, katso kappale 1.
-
Eurolifelle
21.7.06 klo 14:14
Huomenna koittaa lähtö Eurolifelle. Kyseessä on siis partioleiri, jolle osallistuu väkeä ympäri eurooppaa. Leiri pidetään samanaikaisesti useissa maissa, ja leirikeskusten välillä pidetään yhteyttä sähköisesti. Leiriläiset mm. uppivat kuvia nettiin ja kirjoittavat blogia. Lisäksi Messengerillä pidetään videoyhteyttä muihin maihin. Aika jänskää, siis.
Itse menen Suomen leirille töihin - IT-puolelle tietenkin. Meidän vastuullamme on:
- Avajaisten ja päättäjäisten lähetys livenä Kreikkaan
- Koneitten asentelu, hoitelu ja purku (tietenkin)
- Maakohtaisen aktiviteetin järjestäminen. Se on näillä näkymin videobloggaus.
- Päivän parhaiden kuvien laittaminen näytille galleriaan
On mielenkiintoista havaita, miten "vähän sinnepäin"-strategia leirin järjestämisessä on käytössä paitsi lippukunta- ja piiritasolla, myös maailmanjärjestötasolla. WAGGGS on tarjonnut aika nihkeästi ja myöhään tietoja IT-puolelle. Lopulliset toimenkuvamme selvisivät tällä viikolla, eikä kaikki ole tiedossa vieläkään. Toivotaan, että partiolainen osaa, vaikkei tieto kuljekaan.
-
Elokuvailtama
16.7.06 klo 17:07
Perjantaina aloitimme vaeltajaryhmän kanssa kunnon urakan. Vuokrasimme viisi elokuvaa tarkoituksenamme katsoa ne ja pari muuta kylmästi putkeen yön aikana. Kello 18 ja 10 välisenä aikana tuli katsottua seitsemän klassikkoa tai muuten vain hyvää elokuvaa. Katsotuiksi tulivat:
- Unelmien sielunmessu
- Reservoir Dogs
- Kellopeliappelsiini
- Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
- Kauna
- Uhrilampaat
- Pulp Fiction
Onnistuin katsomaan kaikki nukahtamatta.
Oli aika erikoista, että noin puolet elokuvista oli täydellisen aistiharhaisia. Unelmien sielunmessussa jääkaapin hyökkäys ja television tapahtumien siirtyminen tosielämään olivat räjäyttää tajunnan. Kellopeliappelsiini ei nojautunut aistiharhoille, mutta oli silti aivan hullu. Musiikki, lavasteet, nopeutetut kohtaukset ja juonikin olivat kuin joltain ihmetripiltä. Pelosta ja inhosta Las Vegasissa en edes sano mitään.
Unelmien sielunmessu oli loistava! Mitkä musiikit! Mikä kuva! Mikä juoni! Suosittelen kaikille, tosin sillä varoituksella että elokuvan jälkeen on parasta katsoa heti Babe-possua tai jotakin, koska muuten rasvattu köysi voi tuntua liian houkuttelevalta.
Reservoir Dogs oli ihan kiva, mutta jotenkin liian samanlainen Pulp Fictionin kanssa. Kuva, koukut, näyttelijät, aihepiiri, dialogi, kaikki.
Kauna oli liian lyhyt eikä riittävän pelottava. Viime yönä nukutti ihan hyvin. Uhrilampaat oli "ihan hyvä", mutta jotenkin peruskauraa.
Muut leffat olinkin nähnyt aiemmin. Pulp Fiction oli edelleen loistava, vaikka tekstitysten kanssa katsominen vähän leffaa latistikin. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa räjäytti edelleen tajunnan ja oli aivan äärettömän hauska. Tekstityksistä oli tällä kertaa hyötyä, koska kaikkea ei voinut tajuta kielitaidollani ja yleistiedoillani 70-luvusta.
-
Voiman torni
8.7.06 klo 11:35
Tower of Power oli mahtava. Siis aivan loistava. Siis huh huh. Leuka ei mene paikoilleen viikkoon.
Ilta alkoi suomalaisen yhtyeen voimin. Sentimeters soitti ihan hyvin. Jotkut jopa joutuivat rytmin valtaan. Oli kuitenkin selvästi havaittavissa, että ToP:tä siinä erityisesti odoteltiin. Sentimetersin keikka jäi myös kovin lyhyeksi. ToP:n jälkeen soittamaan joutunut Emergency Room ei ollut huono, mutta tunnelmaa latisti teltan tyhjentyminen. Tower of Powerin jälkeen ei voinut olla muuta kuin alamäkeä, joten väki kaikkosi.
Sentimetersin jälkeen alkoi odottelu, joten en viitsinyt jäädä telttaan homehtumaan. Palattuani kadulta, oli aikaa vain hetki. Kaveritkin valiovat telttaan, ja sitten ToP saapui lavalle. Alkoi puolitoista tuntia uskomatonta parhautta.
Yleisön ja yhtyeen lämpiäminen täydellisyyteen kesti aikansa, joka jostakin syystä oli yhtä pitkä kuin aika ennen kuvauskieltoa. Sitten bändiä ei pidätellyt enää mikään. Lavaheiluminen oli vertaansa vailla. Torvityöskentely sanoinkuvailematonta. Basistia ei voinut sanoa tyhmäksi. Yleisö otettiin, ja oli hyvin mukana.
Kaikki pelasi loistavasti yhteen, ja bändi vain osasi. Kokemus tuo varmuutta, ja 38 vuotta kokemusta tuo paljon varmuutta. Poikamainen leikkisyys ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.
You got your rap and your disco,
You got your drum machine.
You got your R-rated gangster,
You got your grungy scene.
You got your state of the art,
You got your digital sound.It doesn't matter where it's going to
I'll still be diggin' on James Brown. -
E-KP:n JÄRKE-neuvottelussa irvailtua
4.7.06 klo 03:44
Tässä vaiheessa lienee paras todeta, etten edusta piirin kantaa enkä itse asiassa edes omaani. Kirjoituksessa mainitut seikat on liioiteltu. Olen väsynyt.
Tänään Etelä-Karjalan Partiolaisten lippukunnat kerääntyivät Lappeenrantaan naureskelemaan SP:n JÄRKE-hankkeelle. Irvailun kohteena olivat mm.
- Mahdollisesti muodostettavan E-Piirin piiritoimiston sijainti keskeisellä paikalla, Lahdessa
- Se kolmas työntekijä, joka voisi isommassa piirissä jalkautua auttamaan lippukuntia. Tästä saatiin paljon hauskaa irti. Sehän voisi esim. käydä vetämässä laumoja jne. Oikeasti: Mihin aikaan päivästä se olisi töissä? Silloin kun muut partiolaiset ovat päivätöissään tai koulussa? Millä rahoilla se jalkautuisi ja siiryisi Lahdesta esim. Rautjärvelle? Kuka tällaista työtä haluaisi tehdä? (Klo 16. alkaen iltaan asti, tarvitsee auton, muttei sosiaalisia suhteita)
- Hankkeen nimi (vrt. URPO-hanke)
- Piirin johdon mielipiteen "kysyminen" puhelimitse junasta käsin matkalla JÄRKE-ryhmän kokoukseen. Kaiken lisäksi puhelu katkaistiin.
- Lippukuntakysely, erityisesti piiritoimiston paikkavalinta, joka koostui kahdeksasta kasvukeskuksesta - lähimpänä meistä Lahti.
- Isompien piirien vaikutus jäsenmäärään.
- Saksalaismallinen partiojärjestörakenne: 20 SP:tä, jokaiselle jotakin.
- SP:n uusi logo. Muuten kiva, nätti, ja vauhdikas mutta heraldisesti arveluttava.
- Työryhmän toiminta "Fiilispohjalta".
Seuraavat asiat eivät naurattaneet:
- Totuuden muuntelu
- E-KP:n todellinen asema jäsenkokouksessa, jos jäädään yksin.
- JÄRKE-hankkeen järjetön (hihi, järjetön) vauhti.
- Työryhmän toiminta oikeasti fiilispohjalta
Alunperin neuvottelussa haluttiin ottaa esille piirin lippukuntien kanta piirien pakkoyhdistelyihin, mutta kaikkien ollessa samaa mieltä siirryimme vertailemaan vaihtoehtoja. Oli pullaa ja kahvia. Ehkä hieman laihaa.
-
Keskiolutjatsia, olkaa hyvä!
2.7.06 klo 01:26
Kävinpä ensimmäistä kertaa elämässäni BB-Klubilla. Ensimmäisen illan klubissa esiintyivät ei-niin-big-bandit: Sir Elwoodin hiljaiset värit, Egotrippi ja TikTak. Väkimäärän kehitys oli nousujohteinen: Elwoodia oli katsomassa vähiten ja TikTakkia eniten väkeä. TikTakin yleisö oli pääasiassa nuoria kolleja, jotka naureskelivat räkäisesti eturivissä. Eturiviin oli hankala päästä, sillä jo puoli tuntia ennen tyttöjen esiintymistä lavan edusta täyttyi erilaisista korstoista.
Sir Elwoodin hiljaiset värit
En ole kuunnellut orkesteria juuri lainkaan, joten keikkakokemus oli ehkä aidoimmillaan - tosin ei ehkä parhaimmillaan. Ei voinut laulaa mukana eikä ollut sellaista "nyt tulee tämä!"-fiilistä. Mutta bändin kuuleminen ensin livenä on ihan mielenkiintoinen kokemus.
Bändi oli lavalla aika passiivinen, mutta sehän ei sinällään ole paha - varsinkaan bändin tyylin huomioiden. Spiikin olivat minimissä ja vokalistin eläytyminen rajoittui oikean käden etu- ja keskisormen heilutteluun. Spiikkejä olisin kyllä odottanut enemmän ja jotain mielenkiintoista tarinointia, mutta ei. Hyvä noinkin.
En taida kyllä levyä ostaa, ei ollut Elwood ihan minun makuuni.
Egotrippi
Egotrippi on aika hauska lavalla. Bändin sinkun "Hei älä koskaan ikinä" typottaminen festivaalin materiaaleissa sai aikaan muutoksia kappaleiden sanoituksissa kesken keikan. Heh. "Nämä ajat eivät ole meitä varten" toimii keikalla paljon paremmin kuin levyltä. Se on itse asiassa varsin hyvä biisi, vaikken nauhotetusta versiosta tykkääkään.
Orkesteri oli vauhdikas ja soittikin kaikki pakolliset kappaleet aina vuosien takaa uusimpiin asti. "Unihiekkaa", "Hei älä koskaan ikinä (liiku)", "Matkustaja", "Tänään ei kukaan vastaa" ja "Pois minusta paha henki" olivat tietysti sitä mitä yleisö halusi kuulla, mutta enemmän tuntemattomampaa materiaalia olisi ehkä voinut soittaa. Hyvä näinkin, ja olisinkin ollut tyytymätön jos "Unihiekkaa" ja "Matkustaja" olisivat jääneet soittamatta.
TikTak
TikTakin esiintyminen jäi suurimmaksi osaksi välistä. Lavan edessä oli hillitön tungos ja kaveri oli päässyt työvuorosta ovelta, joten menimme sivummalle juttelemaan. Kuului se keikka tietysti sinnekin asti, volyymit olivat sellaiset. Kaikki parhaat tietysti soitettiin, myös "Heilutaan" jota eräs känniörveltäjäjoukko huuteli joka välissä. Ei, en omista levyä - niin preesensissä kuin futuurissakin. Se ei vain ole riittävän hyvä.
Eniten odotan kyllä ensi perjantaita. Tower of Power!
