Eurolife, Päivä 4
26.7.06 klo 15:31
Neljäs päivä koostui pääasiassa haikista. Aamu alkoi leiriläisten kuljettamisella viidentoista kilometrin päähän Teijon retkeilyalueelle kello seitsemältä alkaen. Linja-autolla matkaa keryi kuitenkin yli 60 kilometriä. Matka kesti siis noin tunnin, joten huonosti nukuttu edellisyö (klo 02.00-05.45) korvattiin nokosilla bussissa.
Leiriläiset ulos bussista ja maastoon. Reitti oli tehty todella helpoksi ja noudatteli merkittyä retkeilyreittiä, koska vieraiden osaaminen suunnistuksessa vaihteli paljon. Itävaltalaiset pitivät hommaa lapsellisen helppona, mutta britit eivät osanneet lukea kartaa lainkaan. Yksi vartio eksyi, mutta löyty aika äkkiä. Allekirjoittanut jatkoi matkaansa ruokarastille, jossa purimme trangiat ja ruoat. Siirtymätaipaleet olivat siis leiriläisille erittäin helppoja.
Sitten veimme noin 30 pelastusliiviä ja omat tavaramme ylitysrastille, jossa vartioiden tehtävänä oli ylittää vesistö uiden ja soutaen. Lisäksi jouduimme hakemaan veneen toiselta puolen järveä ennen vartioiden saapumista. Vartiot huolehtivat itse soutamisesta, mutta minä jouduin tuomaan veneet takaisin lähtörantaan. Koska suurin osa ei halunnut uida, soudettavaa ja odottelua tuli huomattavasti enemmän kuin olimme arvioineet. Toinen veneistä hajosi kesken soutamisen, joten soutamisesta tuli aivan tuskaa, koska hankain puuttui. Onneksi olin valinnut paremman veneen. Rikkinäisen veneen soutajilla alkoivat lämmöt todellakin nousta. Lopuksi palautimme rikkinäisen veneen takaisin toiselle puolella järveä - navakkaan vastatuuleen ja hinauksessa. Yksin hinaamisesta ei olisi tullut mitään, joten viritimme parempaan veneeseen kaleerisysteemin perämiestä myöten. Ei, rumpua emme siihen hätään saaneet. Soutamista kertyi siis koko kesän tarpeiksi.
Soutamisen jälkeen rättiväsyneitä leiriläisiä rääkättiin mm. abseilingillä alas viisitoistametriseltä kalliolta ja jousiammunnalla. Ammunnassa käytettiin olympia- ja poikkijousta, eli mistään intiaanileikeistä ei ollut kyse. Tietysti koitin itse molempia - abseilingia ensimmäistä kertaa koskaan. Aluksi en uskaltanut edes hengittää, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hauskaa. Muonitus oli päättänyt tehdä yllärin, ja toi kaikille jäätelöä. Itse makailin maassa ja koitin juoda vettä ja syödä. Koska en ollut juonut riittävästi enkä syönyt juuri lainkaan (aamupalan jälkeen yksi lihis viimeisellä rastilla), alkoi oksettaa ja päätä jomottaa. Lopuksi väsyneet leiriläiset ängettiin bussiin. Me seurasimme pakulla perässä, mutta nälän ja ruoalta myöhästymisen vuoksi kävimme Kemiössä syömässä pikaruokaa.
Illalla koitti vielä IT-linkki, jonka jälkeen kävimme IT-pomo Oskarin kanssa viimein saunassa. Saunan lämmittäminen oli käynyt mielessä joka päivä, mutta aikaa ei vain ollut. Nukkumaan päästiin jo klo 02.
Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentointi suljettu
Tämän merkinnän kommentointi on suljettu. Jos sinulla on tärkeää sanottavaa, laita palautetta.